Aurinko ja Aurinkokunnan synty

Aurinkokunta syntyi noin 4,6 miljardia vuotta sitten, kun tähtien välinen pöly- ja kaasupilvi alkoi pyöriä ja tiivistyä. Sysäyksen tiivistymiselle antoi ilmeisesti paineaalto, jonka aiheutti lähellä olleen suuren tähden sammuminen valtavana supernovaräjähdyksenä. Pöly- ja kaasupilveen joutui tähdessä syntyneitä heliumia raskaampia alkuaineita. Niitä ilman ei olisi voinut syntyä elämälle välttämättömiä orgaanisia yhdisteitä.
    Pöly- ja kaasupilvessä olleet hiukkaset törmäilivät toisiinsa ja kasaantuivat jatkuvasti suuremmiksi kappaleiksi. Ne vetivät ainetta lisää ympäriltään ja niistä lopulta tiivistyi planeettoja ja niitä kiertäviä kuita.
    Aurinkokuntaan kuuluvat Aurinko, sitä kiertävät planeetat sekä Aurinkokunnan pienkappaleet kuten asteroidit, meteoroidit, pyrstötähdet ja suurin osa Neptunuksen radan ulkopuolella kiertävistä kappaleista. Planeetat ovat riittävän suuria Auringon kiertolaisia, joten niiden oma painovoima pakottaa ne pallomaisiksi. Kahdeksasta planeetasta Merkurius, Venus, Maa ja Mars ovat tiiviitä, pieniä kivipintaisia Maan kaltaisia sisäpaneettoja. Ulkoplaneetat Jupiter, Saturnus, Uranus ja Neptunus ovat nestepintaisia jättiläisplaneettoja.
    Asteroidit ovat epäsäännöllisen muotoisia kallionjärkäleitä, läpimitaltaan kymmenistä metreistä satoihin kilometreihin. Suurin osa asteroideista kiertää asteroidivyöhykkeessä.
    Meteoroidit ovat asteroideja pienempiä kappaleita, joilla ei ole yleensä säännöllistä rataa.
     Pyrstötähtien eli komeettojen radat ovat hyvin soikeita ja radat ulottuvat kauas Aurinkokunnan ulkopuolelle.



Aurinko

Aurinkokunnan massasta 99,9% on Auringossa, joka on 109 kertaa läpimitaltaan Maan halkaisija. Aurinko on suuri vetyä ja heliumia sisältävä kaasupallo. Sen ytimessä tapahtuu noin 15 miljoonan asteen kuumuudessa ja todella suuressa paineessa fuusioreaktioita, joissa vety-ytimiä fuusioituu heliumytimiksi. Irronneiden neutronien mukana vapautuu energiaa, jota säteilyn hiukkaset, eli fotonit siirtävät Auringon pintaan. Sen jälkeen energia siirtyy säteilyvyöhykkeen läpi konvektiovyöhykkeeseen, jolloin sen kaasupyörteissä osa fotoneista joutuu pintaan ja poistuu avaruuteen. Auringon fotonit saavuttavat Maan valon nopeudella kahdeksassa minuutissa.
     Täydellisen auringonpimennyksen aikana, jolloin Kuu peittää Auringon, fotosfäärin ulkopuolella voidaan nähdä ohut kaasurengas, eli kromosfääri. Se vaihtuu vähitellen koronaksi, joka yltää kauas Auringon ulkopuolelle. Aurinkotuuli, eli toisin sanoin revontuli, on koronasta virtaamia aina Aurinkokunnan rajoille asti sähköisesti varattuja hiukkasia, elektroneja ja protoneja.

   
Aurinkotuuli 

 
Auringonpimennys


Aurinkopilkut ovat tummia Aurngon pinnassa, joiden elinikä on muutamasta päivästä muutamaan kuukauteen. Niiden koko voi olla jopa Maata suurempia. Pilkut ovat aktiivisimpia kohtia Auringossa, sillä niiden kohdalla on hyvin voimakas magneettikenttä.


Aurinkopilkut

Auringon sammuminen

Aurinko on keskikokoinen tähti, jonka vaiheet osataan ennustaa muita tähtiä seuraamalla. Noin miljardin vuoden kuluttua Aurinko alkaa muuttua, se kirkastuu ja kuumenee niin paljon, että elämä maapallolla loppuu. Sen vetyvarasto viiden miljardin vuoden kuluttua on lopussa, jolloin se paisuu punaiseksi jättiläiseksi. Auringon kuoriosa sinkoutuu avaruuteen hitaasti laajenevana sumuna, josta taas voi syntyä uusia tähtiä ja planeettakuntia.

Kuu

Kuu syntyi noin 4,5 miljardia vuotta sitten. Todennäköisesti siten, että Marsin kokoinen kappale törmäsi Maahan ja osa avaruuteen sinkoutuneesta aineesta kasaantui Kuuksi. Kuu on halkaisijaltaan noin neljäsosa Maasta. Sen kiertoaika on Maan ympäri 29,5 vuorokautta. Siinä samassa se pyörii akselinsa ympäri sellaisella nopeudella, että Kuusta näkyy Maahan aina sama puoli. Kuun pinnassa näkyy paljon meteoriittikraattereita. Sen vuoristoilla on korkeutta jopa yli viisi kilometriä.


Kuu