Ilmastot

Ilmastolla tarkoitetaan tietyn alueen keskimääräisiä olosuhteita,  jotka on saatu laskemalla säätiedoista muun muassa lämpötilojen ja sademäärien pitkäaikaisia keskiarvoja.
 

Ilmastodiagrammi

Tropiikin ilmastot
Samalla lämpövyöhykkeellä voi olla varsin erilaisia ilmastoja. Kuumaa vyöhykettä on noin 15 astetta päiväntasaajan molemmin puolin. Päiväntasaajan tuntumassa on trooppinen sademetsäilmasto. Säälle ominaista kosteus ja pilvisyys, jotka aiheuttavat iltapäivisin konvektiosadekuuroja. Kuivuus lisääntyy kääntöpiirejä kohti. Savanni-ilmastossa on jo selvä kuivakausi ja sadekausia on enää yksi. Sade-ja kuivakausien vaihtelut johtuvat päiväntasaajan matalan siirtymisestä Auringon zeniittiaseman mukana vuoroin etelään ja vuoroin pohjoiseen. Hepoasteita lähestyttäessä zeniittisateita tulee enää vähän tai vain satunnaisesti ja siellä onkin aavikkoilmasto.

Subtropiikin ilmastot
Subtropiikki sijaitsee tropiikin ja lauhkean vyöhykkeen välissä. Lämpimällä vyöhykkeellä, mantereiden länsirannikoilla sijaitsee talvisateiden eli välimerenilmasto. Sateet johtuvat alueiden joutumisesta talvella polaaririntaman syklonien vaikutuspiiriin. Mantereiden itärannikoilla sitä vastoin sataa ympäri vuoden, mutta eniten kesällä. Tällaisia kesäsadeilmasoja esiintyy muun muassa  Itä-Aasiassa ja Australian itärannikolla. Mantereiden sisäosissa ja hepoasteiden korkeapainealueilla esiintyy kuivat aro-ja aavikkoilmaston alueet.


Lauhkean vyöhykkeen ilmastot
Lauhkea vyöhyke on laajimmillaan pohjoisella pallonpuoliskolla. Meri-ilmastolle on tyypillistä lämpötilan vähäinen sekä vuorokautinen että vuodenaikainen vaihtelu, ilman suuri kosteuspitoisuus sekä runsas pilvisyys. Talvet ovat lauhkeita ja sateisia, kesät viileitä ja kosteita. Mannerilmastossa tilanne on päinvastainen, koska manneralueilla ilman lämpeneminen ja jäähtyminen on nopeampaa kuin merellä ja rannikoilla. Kesät ovat lämpimiä ja talvet kylmiä.
     Meri-ja mannerilmsdton vaihettumisvyöykkeeseen jää väli-ilmasto. Havumetsäilmasto on alueilla, joilla kylmimmän kuukauden lämpötila on alle -3 astetta. Etelämpänä on lehtimetsäilmasto, jossa sataa melko runsaasti kaikkina vuodenaikoina ja talvet ovat leutoja. Aron ilmastoa on lauhkean vyöhykkeen mantereissa, kuivissa osissa aavikkoalueiden ympärillä.


Kylmän vyöhykkeen ilmastot
Kylmässä vyöhykkeessä lämpötilat ovat alhaisia koko vuoden, koska Auringonsäteet tulevat sinne vinosti. Kylmällä vyöhykkeellä on pysyvä korkeapaineen alue, jossa ilmavirtaukset ovat laskevia. Siksi sademäärä on hyvin pieni. Tällaisia tundrailmaston alueita on mm. Venäjän ja Kanadan pohjoisosat. Jäätikköilmastoa on valtaosassa Etelämannerta ja Grönlantia.


Ilmastot muuttuvat
Maapallolla ovat vaihdelleet miljoonien vuosien mittaiset jääkausiajat ja jäättömät ajat, jolloin mannerjäätiköitä ei ole ollut. Jäättömiä aikoja on ollut silloin, kun ilmassa on ollut paljon hiilidioksidia, mantereet ovat olleet kaukana navoilta ja merivirrat päässeet kuljettamaan napa-alueille lämmintä vettä.
     Nyt on jääkausiaika, jossa vuorottelevat jääkaudet ja lämpökaudet. Jääkausiaikojen sisällä jääkausien ja lämpökausien vaihtelu johtuu pääasiassa Maan radan muodon sekä akselin suunnan ja kaltevuuden muutoksista. Ihminen on lisännyt kasvihuonekaasujen määrää, mistä on seurannut nykyinen maailmanlaajuinen ilmastonmuutos.